{"id":52,"date":"2024-02-14T13:49:47","date_gmt":"2024-02-14T11:49:47","guid":{"rendered":"https:\/\/maasalo.fi\/?page_id=52"},"modified":"2024-02-14T14:10:19","modified_gmt":"2024-02-14T12:10:19","slug":"antti","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/maasalo.fi\/?page_id=52","title":{"rendered":"Antti"},"content":{"rendered":"\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Antti Maasalo<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Valon ja kineettisen liikkeen veist\u00e4j\u00e4<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Antti Maasalon taiteilijanura on kulkenut l\u00e4pi suomalaisen taide-el\u00e4m\u00e4n vaihteluiden 1970-luvulta alkaen; on rikottu taiteiden v\u00e4lisi\u00e4 rajoja,
j\u00e4rjestetty taidetapahtumia ja ty\u00f6stetty kokonaisilmaisullisia taide-esityksi\u00e4 Maasalon veistosten keskell\u00e4 musiikin ja valojen tahtiin. Maasalo on vienyt taidetta ihmisten keskelle rautatieasemalle, jossa viikonlopun n\u00e4yttely oli auki yli y\u00f6n. Maasalon luontainen osallistumisaktiivisuus n\u00e4kyi my\u00f6s 1980-luvulla Rauhanjuna-tapahtumassa, jossa h\u00e4nen panoksensa oli Rauhan- veistos. Maasalo valmistui opettajaksi vuonna 1963 ja jatkoi ty\u00f6t\u00e4\u00e4n taiteen teon ohella vuoden 1989 loppuun, jolloin h\u00e4n siirtyi kokop\u00e4iv\u00e4iseksi kuvanveist\u00e4j\u00e4ksi.<\/p>

Maasalo tuli tunnetuksi kineettisen\u00e4 kuvanveist\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja h\u00e4n on kineettisen taiteen tekij\u00f6iden, Dimensio-ryhm\u00e4n (1972-) perustajaj\u00e4sen. Dimension taiteilijat tekev\u00e4t aiemmasta poikkeavaa, ennakkoluulotonta suhtautumista edellytt\u00e4vi\u00e4 teoksia ja tarttuvat teknologian viimeisimpiin keinoihin ilmaisunsa apuv\u00e4linein\u00e4. Kineettisen taiteen etujoukkona Suomessa tunnettu ryhm\u00e4 on ollut Maasalolle l\u00e4hes kuin toinen koti ja ryhm\u00e4n j\u00e4senist\u00e4 on tullut h\u00e4nen yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n. Ryhm\u00e4\u00e4n kuuluu kuvataiteilijoita, s\u00e4velt\u00e4ji\u00e4, elokuvan tekij\u00f6it\u00e4, arkkitehtej\u00e4, teknologian tutkijoita ja insin\u00f6\u00f6rej\u00e4. Kansainv\u00e4linen valotaiteen yhdistys Kepes Society on Maasalolle my\u00f6s l\u00e4heinen.<\/p>

Antti Maasalo on saanut valtion taidepalkinnon 1974, lastenkulttuurin valtionpalkinnon 1982 ja samana vuonna Dimensio-ryhm\u00e4n kanssa valtion taidepalkinnon sek\u00e4 1991 Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidepalkinnon. Julkisia teoksia on noin kahdeksankymment\u00e4 ja h\u00e4nen kineettisi\u00e4 veistoksiaan on my\u00f6s ulkomaisissa kokoelmissa.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

N\u00e4yttelyt<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Antti Maasalolla on satoja n\u00e4yttelyosallistumisia alkaen vuodesta 1969. Uran kannalta t\u00e4rkeit\u00e4 osallistumisia ovat olleet muun muassa AKT -83 Ateneum, Suomen Taideakatemian valistusosaston kokoama kierton\u00e4yttely 1987-1989 Aika \u2013 V\u00e4ri \u2013 Tila, Valon voimat -festivaali 1996-1997 Helsingiss\u00e4 sek\u00e4 MetaSYNK -konsertti- ja kuvataidetapahtuma 2000 Kiasmassa ja Espoon kulttuurikeskuksessa. Eri taidemuodot, visuaalinen taide, \u00e4\u00e4ni, tanssi ja installaatiot yhdistettiin samanaikaiseksi kokonaisuudeksi, jossa osa esiintyjist\u00e4 oli paikalla fyysisesti, osa tietoverkkojen kautta. Maasalo teki valotaidetta viiden erilaisen musiikkiesityksen ajaksi. H\u00e4nen veistoksiaan oli my\u00f6s esill\u00e4 l\u00e4mpi\u00f6ss\u00e4, muun muassa multimediateos Pohjoista valoa Otto Romanowskin s\u00e4velt\u00e4m\u00e4n musiikin kera. Mainittavia esiintymisi\u00e4 olivat my\u00f6s Tampereen nykytaiteen museon valoviikot 1995\u20131996 ja Maasalon 21 valoteoksen n\u00e4yttely oli Keravalla vuodenvaihtessa 1997\u20131998.<\/p>

Kansainv\u00e4linen Aurinko \u2013 Sun Aurinkotaiteen n\u00e4yttely\/ Exhibition of Solar Art 1997 Rauman taidemuseossa toi esiin Maasalon aurinkoenergian k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Yhteisn\u00e4yttely esitteli aurinkoa teknologian, tieteen, mytologian ja historian kautta. Aurinko \u2013 Sun -n\u00e4yttely koottiin uudelleen muokattuna Tanskaan, ekologisesti suuntautuneeseen Skjern-Egvald -museoon vuonna 2001 nimell\u00e4 Sun over Dejbjerg\/Aurinko Dejbjergin yll\u00e4.<\/p>

Kansainv\u00e4lisi\u00e4 n\u00e4yttelyosallistumisia Maasalolla on noin kolmekymment\u00e4. Yksi hienoimmista on 1991 Dimeniso-ryhm\u00e4n kanssa Bauhaus-koulussa esitelty kokonaisuus, Drei Finnische Dimensionen, joka avasi rakennuksen toiminnan Saksaojen yhdistymisen j\u00e4lkeen uudelleen. Edustuspaikalla ulkona oli muun muassa Kunnianosoitus Bauhausille. Esill\u00e4 oli my\u00f6s Osmo Valtosen ja Esa Laureman teoksia. Maasalo edusti n\u00e4yttelyss\u00e4 luonnonvoimia ja ekologista n\u00e4kemyst\u00e4 tuulen ja veden voimalla toimivine kineettisine veistoksineen ja osaltaan my\u00f6s tietokone- ja videotaidetta. Maasalon teoksia pidettiin pohjoisen valon ja maa\u00e4idin tulkkeina. Auringonlaskun j\u00e4lkeen ulkoveistokset virkosivat eloon uudelleen s\u00e4hk\u00f6isin \u00e4\u00e4ni- ja valoefektein, jotka tavoittelivat luonnon omaa rytmi\u00e4. Maasalon tilateoksissa voi tuntea yht\u00e4 aikaa nykyisyyden, menneisyyden, rajallisen ja loppumattoman. Ulkomaisissa artikkleissa Dimensio liitettiin taidehistoriallisesti kansainv\u00e4lisiin kokeellisen taiteen virtauksiin; amerikkalaiseen Experiments in Art and Technology, ranskalaiseen Groupe de Recherche d\u00b4Art Visuell ja englantilaiseen Centre for Advanced Study of Science in Art.<\/p>

Lasten taide, monitaiteelliset lastentaidetapahtumat ja projektit ovat kulkeneet mukana Maasalon n\u00e4yttelyiss\u00e4 ja ty\u00f6skentelyss\u00e4 2000-luvulle asti. H\u00e4n toimi Vaasan l\u00e4\u00e4nin kuvaamataidon l\u00e4\u00e4ninkouluttajana ja projektien l\u00e4\u00e4nintaiteilijana ja mukaan sopi my\u00f6s lasten maa- ja ymp\u00e4rist\u00f6taidetapahtumia. Maasalo kodisti n\u00e4yttelyit\u00e4\u00e4n lapsiyleis\u00f6lle. Leikki-, kiipeily ja -puistoteoksista tuli osa h\u00e4nen tuotantoaan ja ensimm\u00e4inen valtakunnalliseen tietoisuuteen tullut julkinen teos oli leikkiveistos Lintuemo, Valtion kuvataidetoimikunnan j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4n kilpailun voittoty\u00f6. Lapsia varten tehdyn taiteen voitto tuli 1995 J\u00e4llivaaran sairaalan Lekterapi-HAP och Barnmottagningen \u2013 kilpialussa ty\u00f6nimell\u00e4 Pieni\u00e4 tarinoita. Huoneen t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n satuveistos- kokonaisuuden avulla l\u00e4\u00e4k\u00e4rit ja psykologit voivat tarkkailla lasten toimia l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4n peilisein\u00e4n takaa. Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla oli kes\u00e4isin Maasalon leikkiveistoskokonaisuuksia noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Maasalon mukaan leikkipaikka toimii parhaimmillaan kuin v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 luonnon ja keinotekoisen ymp\u00e4rist\u00f6n v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Kalevala<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Kalevala-teema on kiehtonut Antti Maasaloa ja h\u00e4n arveli, ett\u00e4 jossakin vaiheessa jokainen suomalainen taiteilija ty\u00f6st\u00e4\u00e4 Kalevalan aiheita. Maasalon kohdalla teema oli ajankohtainen 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 ja jatkui yli kymmenen vuotta. H\u00e4nen n\u00e4yttelyiss\u00e4\u00e4n oli my\u00f6s lapsille sopivia Kalevala-aiheita. Kuhmon Kalevala-kyl\u00e4ss\u00e4 esiteltiin kes\u00e4ll\u00e4 1989 yli kymmenen ison kineettisen veistoksen kokonaisuus ja kaupungin lunastamat teokset oli tarkoitettu pysyv\u00e4sti Kalevala-kyl\u00e4\u00e4n kahden kilometrin pituisen polun varrelle. Valo-, vesi- ja v\u00e4riveistokset olivat ekologisia kokonaistaideteoksia, joissa tuuli, ilman ja veden liike sek\u00e4 aurinko yhdess\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n luonnon kanssa muodostivat esteettisen kokonaisuuden toteutettuna tekniikan keinoin. Maasalon l\u00e4ht\u00f6kohta oli maa ja vesi ja h\u00e4n toteutti teokset vuorovaikutukseen ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n luonnon kanssa. Kalevala-kyl\u00e4 on sittemmin muuttanut luonnettaan. Kunnallinen matkailukohde yksityistettiin ja siit\u00e4 tuli Pohjola Spirit. Pohjolan talon palossa osa taidetoksista tuhoutui sen mukana.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Kerava<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Yhteisty\u00f6 Keravan kaupungin kanssa alkoi leikkiveistoksesta Tuhatjalkainen, keinut ja sein\u00e4m\u00e4, joka oli valmiina keskustan k\u00e4velykadulla 1982. Viimeisimm\u00e4t kokonaisuudet ovat vuodelta 2006. Projekti eteni sit\u00e4 mukaa, kuin Keravan kaupungin sittemmin palkittu k\u00e4velykeskustan suunnitelmallinen valmistaminen eteni. Maasalon leikkiveistoksia julkistettiin 1995 kymmenkunta lis\u00e4\u00e4 k\u00e4velykadulla, jossa on my\u00f6s muiden taiteilijoiden teoksia. Maasalon ty\u00f6t p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kokonaisvaltaisesti oikeuksiinsa, kun k\u00e4velykadulle avattiin viel\u00e4 marraskuussa 1997 vuodenvaihteen pimeimm\u00e4ksi ajaksi Maasalon 21 valoveistosta kymmenen vuoden ajalta.<\/p>

Kerava-projekti jatkui 2005\u20132006, sill\u00e4 kaupungin suunnitelmiin kuului viel\u00e4 Keskuspuiston vesiallas. Tavoitteena oli kokonaisuus, jossa yhdistyisiv\u00e4t vesi, Maasalon ter\u00e4sveistokset, musiikki ja valot. Noin 120 metri\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ja 25 metri\u00e4 leve\u00e4\u00e4n altaaseen valmistui Maasalon Oodi vedelle, musiikillinen teos Vedenhaltija, Vesiholvi ja Vesikeiju. Toteutus syntyi puisto-osaston ja ty\u00f6ryhm\u00e4n kanssa. Teoksen musiikki on Otto Romanowskin ja s\u00e4vellyksen pohjana on vesimusiikki rakenteenaan oikeita \u00e4\u00e4ni\u00e4, joihin on yhdistetty synteettisesti muita \u00e4\u00e4ni\u00e4. \u00c4\u00e4nisuunnittelusta vastasi Pekko Simonsuuri, valaistuksesta Ari Tiilikainen ja altaan rakennusurakan hoiti Tieliikelaitos. Viel\u00e4 2006 Keravan Energia juhlisti 100-vuotista s\u00e4hk\u00f6njakeluaan ja lahjoitti kaupungille Antti Maasalon valoveistoksen, joka valaisi keskustan kolmen tornitalon seini\u00e4 hitaasti vaihtuvilla ja liikkuvilla v\u00e4rivaloilla ja mukaili luonnossa tapahtuvia ilmi\u00f6it\u00e4.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Ymp\u00e4rist\u00f6<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Antti Maasalo miettii taidettaan kokonaisvaltaisesti ja ymp\u00e4rist\u00f6n huomioon ottaen. H\u00e4n on osallistunut my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6taiteen projekteihin. Maasalon mukaan Suomessa tehd\u00e4\u00e4n maa- \/ ymp\u00e4rist\u00f6taidetta rikkaasti, meill\u00e4 ei ole puhtaita maataiteilijoita vaan kuvataiteilijoita, jotka tekev\u00e4t my\u00f6s maataidetta ja ymp\u00e4rist\u00f6taidetta.<\/p>

Maasalo oli j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 1982 Lehtim\u00e4elle Pohjoismaista kuvanveiston maa- ja ymp\u00e4rist\u00f6taiteen symposiumia Kokeellinen ymp\u00e4rist\u00f6 III, jossa valmistuneet teokset kohosivat Valkealammen alueelle. Tapahtumaan kutsuttiin kuvanveist\u00e4j\u00e4t Hannu Siren, Olavi Lanu, Seppo Manninen, Osmo Valtonen, Esa Laurema, Reijo Hukkanen ja Martti Aiha sek\u00e4 avuksi pyydettiin Taideakatemian kuvanveistokurssin opiskelijoita. Pohjoismainen kuvanveistosymposium j\u00e4rjestettiin tuolloin kolmatta kertaa.<\/p>

Suokonm\u00e4en kulttuurimaisemaan, Lehtim\u00e4en korkeimmalle kohdalle, yli 230 metri\u00e4 merenpinnasta, valmistui uusi n\u00e4k\u00f6torni 2001. Tornin huipulla on Maasalon Tuulten tupa, tuuligeneraattori, jolla on mahdollista tehd\u00e4 tornia valaiseva s\u00e4hk\u00f6. Alueella oli 2006 kansainv\u00e4linen valosymposium ja siihen liittyv\u00e4 n\u00e4yttely osana Suomessa pidetyn valosymposiumin tapahtumia. N\u00e4yttelyiss\u00e4 ja luennoissa Dimensio-ryhm\u00e4n ja kansainv\u00e4lisen The International Kepes Societyn osuus oli merkitt\u00e4v\u00e4. Maasalon aurinko-tuuli veistosten lis\u00e4ksi esill\u00e4 oli valokuvia, valoteoksia, maalauksia, hologrammeja ja kokeellisia teoksia muun muassa It\u00e4vallasta, Romaniasta, Saksasta, Sveitsist\u00e4 ja Unkarista kotimaisten lis\u00e4ksi.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Materiaalit ja teokset<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Antti Maasalon veistoksissa on ollut mukana valo, pime\u00e4 tila, liike, peilit, verkot ja ajankohtainen, viimeisin tekniikka. H\u00e4n on k\u00e4ytt\u00e4nyt my\u00f6s puuta rautaa, akryyli\u00e4 ja ter\u00e4spuikkoja kineettisiss\u00e4 teoksissaan. Lehtiartikkeleissa 1970-luvulla mainitaan liikkeen tuottajina levysoittimen, nauhurin tai p\u00f6lynimurin moottorit. Peilien, valojen ja v\u00e4rien avulla syntyi muuttuvia heijastuksia ja kineettinen vaikutelma. Maasalo on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen teoksensa eiv\u00e4t ole kaukana luonnonilmi\u00f6st\u00e4, sill\u00e4 naturalismia on monenlaista. Nyt, 2010-luvulla, h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paljon luonnon antamaa energiaa elementtein\u00e4 tuuli, aurinko ja sen valo. H\u00e4nen kineettiset veistoksensa v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t voimakkaita tuntemuksia luonnosta. Auringon valo ja l\u00e4mp\u00f6 esiintyv\u00e4t teoksissa my\u00f6s niin, ett\u00e4 peilin ja ter\u00e4ksen viile\u00e4 materiaali muuttuu luonnontunteen v\u00e4litt\u00e4j\u00e4ksi.<\/p>

Maasalon teoksissa on my\u00f6s usein \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka on muuttunut alkuvuosien surinasta vuoden 1989 \u00c4\u00e4niharava -teoksen taiteellistieteelliseksi kokonaisuudeksi materiaaleina happoter\u00e4s, hiilikuitu ja tuulessa v\u00e4reilev\u00e4 kuitunauha. \u00c4\u00e4niteokset ovat kuitunauhasta rakennettuja veist\u00e4j\u00e4n suhistuspuita, sill\u00e4 kun tuuli saa kuitulangan v\u00e4reilem\u00e4\u00e4n, syntyy musiikkia ja \u00e4\u00e4nt\u00e4 ihmisk\u00e4den koskematta. \u00c4\u00e4nten korkeus vaihtelee tuulen voimakkuuden mukaan. Nauhat on aseteltu niin, ett\u00e4 \u00e4\u00e4ni kuuluu riippumatta tuulen suunnasta.<\/p>

Elokuva-, video- ja multimediailmaisu on osa Maasalon taidetta. Esimerkkein\u00e4 ovat muun muassa varhaiset Ymp\u00e4rist\u00f6 ja taide, Havainnosta teokseen ja Ulottuvuuksia tai nelj\u00e4n tunnin mittainen Tellus -videoesitys 1987-1988. Esitykset kertovat tekij\u00e4ns\u00e4 teosten olemuksesta ja ideoista, joiden l\u00e4ht\u00f6-kohtana on luonnon valo, liike ja \u00e4\u00e4niefektit tai tuulen synnytt\u00e4m\u00e4 liike viljapellossa, puun lehvist\u00f6ss\u00e4, valo ja varjo sek\u00e4 yksityiskohtien alati muuttuva ilme. Maasalo on saanut 2000-luvulla yh\u00e4 syvemmin konstruktiivisen ja kineettisen ymp\u00e4rist\u00f6taiteilijan leiman dimensiolaisena pioneeritaiteilijana, joka liitt\u00e4\u00e4 teknologisen ilmeen ja luonnon toisiinsa. Teokset ottavat energiansa tuulesta, vedest\u00e4 ja valosta ja valmistusmateriaaleina ovat usein ter\u00e4s-, alumiini- ja hiilikuitu, my\u00f6s peililasi. Teokset puhuttelevat katsojaa v\u00e4hin elein ilman mahtavia purkauksia ja tunteen paloa. H\u00e4n on \u00e4lyllinen pelkist\u00e4j\u00e4, mutta toisinaan my\u00f6s leikkimielinen humoristi. Sunnuntaikalastaja (1985) -teoksessa huojuu metallivapa narusiimoineen ja kohoineen tuulessa. Vastapainoksi Maasalo on esitt\u00e4nyt n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n ajankohtaisista el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja maapallon tilaan vaikuttavista asioista kuten ydinvoimasta ja tuhoisista ekon\u00e4yist\u00e4 muun muassa 1980-luvun teosten Potemkinin kulissit, Rajoitettu ydinsota ja Ahdas planeetta sis\u00e4ll\u00f6iss\u00e4.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Henkil\u00f6<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Maasalo on maininnut Eino Ruutsalon olleen Esa Laureman esikuva my\u00f6s itse pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 heit\u00e4 arvossa. Ateneumin ARS69 n\u00e4yttelyll\u00e4 oli h\u00e4nelle vapauttava merkitys; esitellyt valoteokset antoivat luvan taiteeseen, jota ei aiemmin pidetty n\u00e4yttelykelpoisena.<\/p>

Maasalo rakensi perheelleen arkkitehti Kirmo Mikkolan suunnitteleman auringon- ja maal\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 toimivan kodin ja ateljeen Lehtim\u00e4elle 1976-1977 ja palasi n\u00e4in syntym\u00e4kotikuntaansa. H\u00e4n on avannut ateljeekotinsa yleis\u00f6lle my\u00f6s tietokonev\u00e4litteisesti netin ja nettikameran avulla. Unkarin kierton\u00e4yttelyn yhteydess\u00e4 2002 Maasalo esitteli ulkomaiselle yleis\u00f6lle kuukauden ajan internetin v\u00e4lityksell\u00e4 teoksiaan ja tuotantoaan, jolloin yleis\u00f6ll\u00e4 oli my\u00f6s tilaisuus keskustella h\u00e4nen kanssaan. Samoin Maasalo esitteli 2004 T\u00f6\u00f6l\u00f6nlahden aurinko- ja tuuliveistosten n\u00e4yttely\u00e4\u00e4n Helsingin juhlaviikkojen taiteiden y\u00f6n iltana internetiss\u00e4 kotiateljeestaan k\u00e4sin ja Retretinkin luolaston yleis\u00f6 saattoi seurata Maasalon opastusta netin v\u00e4lityksell\u00e4 vuonna 2005.<\/p>

Antti Maasalo uskoo edelleen omaan tekemiseens\u00e4 ja kineettisen taiteen tulevaisuuteen. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n teokset on koettava, ei niink\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4. Henkil\u00f6haastatteluissa k\u00e4y selv\u00e4ksi Maasalon siirtyminen yh\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi ja tiukemmin luonnonvoimia k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kineettist\u00e4 veistotaidetta. Luonto ja taiteiden v\u00e4liset kokonaisuudet ovat Maasalolle t\u00e4rkeit\u00e4. Aurinko, tuuli ja vesi ovat elementit, joiden avulla h\u00e4n haluaa teostensa toimivan. Veistosten rakenteet ovat kovia materiaaleja, ter\u00e4st\u00e4 ja alumiinia ja h\u00e4nen taiteensa edustaa teknist\u00e4 estetiikkaa. Teoksen kesto on usein olennainen osa, jossa muuntumisilla, siirtymisill\u00e4 ja heijastumisilla on sis\u00e4ll\u00f6llinen merkitys.<\/p>

Maasalo kertoo l\u00e4hes runollisesti ty\u00f6skentelyns\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista, tuulesta, ilman ja veden liikkeest\u00e4, auringosta ja ymp\u00e4rist\u00f6n ja luonnon estetiikasta. Samalla kun Maasalon teokset toimivat sopusointuisessa suhteessa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n luonnon kanssa, h\u00e4n havainnollistaa niill\u00e4, millaisia voimia ja ominaisuuksia tuulessa, vedess\u00e4 ja auringossa on. Veistokset tuovat esiin luonnon n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 tai n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 energiaa. Hyvin monet Maasalon kineettisist\u00e4 valo- ja veistosteoksista on suunniteltu ja toteutettu niin luontoyst\u00e4v\u00e4llisesti ja kokonaisvaltaisesti, ett\u00e4 lopulta suurta osaa Maasalon tuotannosta voi niin halutessaan pit\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6taiteena. H\u00e4nen veistos-, teos-, valo ja installaatio-k\u00e4sityksens\u00e4 on syv\u00e4sti luontoa ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4. Maasalon teoskokonaisuudet Kuhmossa ja Keravalla ovat kokonaisvaltaisen taidek\u00e4sityksens\u00e4 vuoksi l\u00e4hell\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6taidetta.<\/p>

Antti Maasalon taiteilijanty\u00f6st\u00e4 ja teoksista j\u00e4\u00e4 mieleen vahva ja monipuolinen kuva ja h\u00e4nen uransa jatkuu aktiivisena. Kineettiset valo-video-multimedia- ja liikeveistokset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kasvaneen yh\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi tekij\u00e4n mielenmaisemia ja el\u00e4m\u00e4n- ja taiteenfilosofisia k\u00e4sityksi\u00e4 ihmisest\u00e4 el\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja vastuullisimpana osana luontoa.<\/p>

Dr. LEENA PASSI Museotoimenjohtaja, filosofian tohtori<\/em><\/p>

Tiivistelm\u00e4 pohjautuu Antti Maasalon laajaan lehtileikekokoelmaan vuosilta 1962\u20132010.<\/em><\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

N\u00e4yttelymatkoja ulkomaille<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Kuu seilaa pilvien v\u00e4liss\u00e4 ja puitten siniset varjot leikkiv\u00e4t kineettist\u00e4 tanssiaan lumisella mets\u00e4taipaleella. Antti on ratissa ja min\u00e4 vieress\u00e4. Antti tuskailee ettei meid\u00e4n ty\u00f6mme p\u00e4\u00e4se ulkomaisiin n\u00e4yttelyihin, koska emme ehk\u00e4 ole niit\u00e4 sis\u00e4piiril\u00e4isi\u00e4. V\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 valoty\u00f6t ovat niin vaikeasti kuljetettavia ja ne my\u00f6s tarvitsevat pime\u00e4n n\u00e4yttelytilan sek\u00e4 suuren katseluet\u00e4isyyden \u2013 eik\u00e4 n\u00e4it\u00e4 ”pimeit\u00e4 hommia” tarvitsisi muutenkaan kansalle esitell\u00e4. Silloin samalta istumalta p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4mme itse ulkomaiset n\u00e4yttelymme. T\u00e4m\u00e4 tapahtui noin kolmekymment\u00e4 vuotta sitten ja mit\u00e4 on sen j\u00e4lkeen tapahtunut \u2013 muuttui todeksi.<\/p>

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1987 minulla k\u00e4vi taiteilijavieraita DDR:st\u00e4. He tutustuivat Kirmo Mikkolan suunnittelemaan studiooni ja huomasivat sen bauhaushenkiseksi. Muutaman kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 sain kutsun n\u00e4yttelyn pit\u00e4miseksi Bauhaus rakennuksessa Dessaussa. Otin yhteytt\u00e4 Anttiin ja yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni Osmo Valtoseen ja pian drei finnische dimensionen taiteilijaryhm\u00e4 oli syntynyt. Saimme k\u00e4ytt\u00f6\u00f6mme kaksi suurta salia sek\u00e4 Bauhaus rakennuksen edess\u00e4 olevan laajan nurmikent\u00e4n. My\u00f6hemmin n\u00e4yttelymme viel\u00e4 siirtyi Berliiniin. Tuolloin t\u00e4m\u00e4 oli kuin kruunaus ja loppurutistus pari kolme vuotta kest\u00e4neelle Berliinin kaudelleni.<\/p>

Ulkomaisten n\u00e4yttelyitten j\u00e4rjest\u00e4minen tuntui sujuvan ihan helposti ja miellytt\u00e4v\u00e4sti vaikka silloin ei viel\u00e4 ollutkaan k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postia. Rahoituksenkin saaminen oli helpompaa kuin nykyaikana, koska suhteellisesti taiteilijat esiintyiv\u00e4t v\u00e4hemm\u00e4n ulkomailla.<\/p>

Toinen laajempi kierros oli vuonna 1993. Silloin mukana oli my\u00f6s Unto H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen ja n\u00e4yttelyn nimi oli siksi ANTTIESAOSMOUNTO. Aloitimme Tallinnan Kunstihooneelta ja jatkoimme Szombathelyi K\u00e9pt\u00e1rissa, Unkarissa. Saimme suunnattoman m\u00e4\u00e4r\u00e4n yleis\u00f6\u00e4 \u2013 ennen kaikkea koululaisia.<\/p>

Koska minulla ja Antilla ovat jatkuvat hyv\u00e4t suhteet Unkariin, kutsuttiin meid\u00e4t Egerin ”Pahaan Kirkkoon”. Barokkirakennukseen, jonka ovaalin muotoiset loosit olivat haastava paikka valon\u00e4yttelylle. Sen j\u00e4lkeen n\u00e4yttelymme jakaantui viel\u00e4 kahtia \u2013 osa oli esill\u00e4 Balassagyarmatissa ja toinen osa Budapestiss\u00e4. Vuosien varrella k\u00e4vimme Antin kanssa my\u00f6s useissa unkarilaisten j\u00e4rjest\u00e4miss\u00e4 valosymposiumeissa, joiden yhteydess\u00e4 oli usein my\u00f6s n\u00e4yttely. Suurin osa n\u00e4ist\u00e4 tilaisuuksista j\u00e4rjestettiin Egerin kaupungissa. Syyskuussa 1996 olimme mukana tekem\u00e4ss\u00e4 historiaa, kun perustimme kansainv\u00e4lisen Kepes seuran. T\u00e4m\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 j\u00e4seni\u00e4 noin kuudestatoista maasta ja teemana on valotaide ja arkkitehtuuri. Kepesl\u00e4iset taiteilijat teoksineen ovat sittemmin k\u00e4yneet t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Suomessa vierainamme useamman kerran.<\/p>

N\u00e4m\u00e4 olivat pienemm\u00e4ll\u00e4 porukalla tehtyj\u00e4 n\u00e4yttelyit\u00e4. Dimensio ryhm\u00e4n piiriss\u00e4 sen lis\u00e4ksi on ollut monia mahdollisuuksia esiinty\u00e4 ulkomailla. Ensimm\u00e4isen kerran vierailimme Tukholman H\u00e4sselbyss\u00e4 1976. Sen yhteydess\u00e4 pidetyss\u00e4 vaihtoehtoisten energiamuotojen symposiumissa syntyi Antille oivallus Aurinkotalosta. Pian sen j\u00e4lkeen h\u00e4n toteutti sen Lehtim\u00e4elle, kotitalonsa viereen. My\u00f6hemmin k\u00e4vimme Puolassa, Poznanissa johon syntyi mahdollisuus, sen j\u00e4lkeen kun Dimensio vieraili Puolassa 1978. Laajat n\u00e4yttelymme Riiassa, Latviassa sek\u00e4 Pietarissa toteutuivat 1997\u201398.<\/p>

Yhteiset hetket n\u00e4yttelynrakentamisen parissa ovat olleet ikimuistoisia. Usein olin mukana kuljetusautossa vakiokuskimme Eeron kanssa. Miltei poikkeuksetta jouduimme matkan aikana huimiin seikkailuihin. Nuo ajat ennen EU:ta olivat kovin byrokraattisia varsinkin It\u00e4-Euroopan maissa. Kaikki n\u00e4m\u00e4 asiat ovat tuoneet runsaasti positiivista el\u00e4m\u00e4nsis\u00e4lt\u00f6\u00e4 \u2013 kannatti tehd\u00e4.<\/p>

ESA LAUREMA (1950\u20132010)<\/em>
Kineettisen veist\u00e4j\u00e4, Dimensio ryhm\u00e4<\/em><\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Valon ja maan taiteilija taidepolitiikan tahtoihminen<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Antti Maasalo oli 37-vuotias, kun aloitti maaherra Martti Viitasen (1967\u20131977) nimitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnassa vuonna 1977. Tuosta alkoi Maasalon kuusivuotinen vaikuttajataival alueellisessa taidetoimikunnassa. Jo vuosina 1977\u201379, jolloin h\u00e4n oli \u201crivij\u00e4senen\u00e4\u201d voi p\u00f6yt\u00e4kirjoista p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 nuori kuvataiteen edustaja toi m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti esiin kuvataiteen kysymyksi\u00e4. Marraskuussa 1977 her\u00e4tettiin kipin\u00e4, josta my\u00f6hemmin syntyi Pohjoismainen Taidekoulu. Taidetoimikunta kirjasi ensimm\u00e4isen kerran aloitteen taidekeskuksen perustamisesta Vaasan l\u00e4\u00e4nin alueella. Maasalon puheenjohtajakautena sittemmin vuosina 1980\u20131982 laitettiin Vaasan l\u00e4\u00e4nin toimialueella alulle useita keskeisi\u00e4 taidepoliittisia linjauksia, jotka viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ovat valtion taidehallinnon yleisi\u00e4 periaatteita, mm. niin sanotun vertaisarvionnin periaate, ammattitaiteen edist\u00e4minen ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen taiteenalakohtainen edist\u00e4misty\u00f6 useilla taiteen alueilla.<\/p>

My\u00f6hemmin j\u00e4tetty\u00e4\u00e4n Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnan varsinaisen j\u00e4senyyden Antti Maasalo on toiminut lukuisissa projekteissa yhteisty\u00f6ss\u00e4 taidetoimikunnan kanssa: EXPERIMENTAL ENVIRONMENT 1982, KEIJUKAISEN JALANJ\u00c4LKI, maataidetapahtuma 1988, PESSIN JALANJ\u00c4LKI, ymp\u00e4rist\u00f6taidetapahtuma, ETT LEVANDE NORDEN 1994, taiteellinen johtajuus projektin maa-ja ymp\u00e4rist\u00f6taideosioissa \u2013 muutamia mainitakseni.<\/p>

Pohjanmaan taide-el\u00e4m\u00e4lle on ollut suuri rikkaus ja merkitys sill\u00e4, ett\u00e4 taiteilija Antti Maasalo on asunut synnyinpaikkakunnallaan Lehtim\u00e4ell\u00e4. H\u00e4n on osallistunut alueen taide- ja kuvataide-el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuvataiteen l\u00e4\u00e4ninkouluttajana, taidetoimikunnan j\u00e4senen\u00e4 ja puheenjohtajana, projektien vet\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja tapahtumien j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n\u00e4. Se, ett\u00e4 h\u00e4n on harjoittanut taiteilijan ammattiaan Lehtim\u00e4elt\u00e4 k\u00e4sin, on merkinnyt taidetoimikunnan toimialueen ihmisille mahdollisuutta seurata valtakunnallisen ja kansainv\u00e4lisen taide-el\u00e4m\u00e4n uusimpia virtauksia kotiseudullaan.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

37-vuotiaana mukaan taidepolitiikkaan<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Toimikunnan j\u00e4seneksi voi tulla nimitetyksi kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja yht\u00e4jaksoisesti kahdelle kaudella. Toiselle kaudelle Maasalon nimitti maaherra Antti Pohjonen (1977-78), jonka el\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi traagisessa Rissalan lento-onnettomuudessa lokakuussa 1978. 37-vuotias on k\u00e4\u00e4nnekohdassa, jonka j\u00e4lkeen h\u00e4n joutuu entist\u00e4kin vahvemmin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 suuntaa, on entist\u00e4 enemm\u00e4n yksin erityisesti moraalisten kysymysten kanssa. Toiset luovuttavat tuossa i\u00e4ss\u00e4 \u2013niin kuin esimerkiksi Viljo Lampi, Vicent von Gogh, toiset tulevat muuten tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n \u2013niin kuin Rafaello.<\/p>

Pohjanmaalla, jossa sielun takapihalle kertyy niin paljon tulenarkaa kamaa1, Antti Maasalo suuntasi taideopettajan ja taiteilijan uran lis\u00e4ksi tuossa t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 ik\u00e4vaiheessa taidepoliittiseen vaikuttamiseen ja tuli l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnan j\u00e4seneksi. Jossakin mieless\u00e4 alueen \u201cilmasto\u201c oli ahtaampi kuin t\u00e4n\u00e4\u00e4n, silti maaherra Antti Pohjosen Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnan tiedotuslehdess\u00e4 1\/1978 ilmaisema huoli vapaan taiteilijan asemasta on yh\u00e4ti ajankohtainen. Maaherra Pohjonen kirjoitti: \u201c Vapaan taiteen harjoittajat ovat paljolti heitteill\u00e4. Heit\u00e4 ei pidet\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isin\u00e4 niinkuin pit\u00e4isi.\u201c Maasalon kaltaisten tahtoihmisten vaikuttamana joitakin parannuksia on saatu, mutta yh\u00e4 edelleen virallisissa yhteyksiss\u00e4 saatetaan vapaa taiteilija j\u00e4tt\u00e4\u00e4 esimerkiksi matkakorvausten ulkopuolelle \u2013 niin kuin Tarja Gronberg vastavalmistuneessa selvityksess\u00e42 toteaa.<\/p>

Maasalon aloittaessa Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnassa valtion taidehallinto oli kahdeksan vuotta vanha. Kuntien kulttuurilaki saatiin 1980-luvun alussa, mutta ns. v\u00e4liportaan eli valtion aluetason kulttuurihallintoa ei oltu j\u00e4rjestetty \u2013 niin kuin ei ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n. Maaherra Antti Pohjonen kirjoitti vuonna 1978: \u201cV\u00e4liportaanhallinnon uudistuksessa on mahdollista, ett\u00e4 kulttuuripuoli pit\u00e4isi ymp\u00e4t\u00e4 l\u00e4\u00e4ninhallintoon toisella tavalla kuin nyt3.\u201c Ensi t\u00f6ikseen Maasalon toimikunta joutuikin ottamaan kantaa siihen, sijoitetaanko l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunta yhdess\u00e4 l\u00e4\u00e4nin liikunta-ja nuorisolautakunnan kanssa l\u00e4\u00e4ninhallituksiin kulttuuriosaston nimikkeen alle.<\/p>

Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunta totesi lausunnossaan 14. 5. 1980 Kauhavalla, Hellevi Salmisen kodissa pidetyss\u00e4 kokouksessa: \u201cTaidetoimikunnan toiminta ei rajoitu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sin\u00e4ns\u00e4 arvokkaaseen kansalaisten vapaa-ajasta huolehtimiseen, vaan suuntautuu olennaisesti my\u00f6s ammattitaiteilijoihin ja ammattitaiteen edellytysten turvaamiseen l\u00e4\u00e4niss\u00e4. On erityisesti huomattava, ettei vain ammattimainen vaan my\u00f6s harrastajatasoinen taiteenharjoittaminen on aina sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n ja luonteeltaan olennaisesti muutakin kuin vapaa-ajan t\u00e4ytt\u00f6keino.\u201d Toimikunta n\u00e4ki jo tuolloin toimivaksi vaihtoehdoksi toimimisen suoraan opetusministeri\u00f6n alaisuudessa.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Maasalo luotsaa modernit periaatteet taiteen edist\u00e4misty\u00f6n l\u00e4ht\u00f6kohdaksi<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

N\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in voi pohtia, miten asiat olisivat menneetk\u00e4\u00e4n, jos alueellinen taidehallinto olisi liutettu aluetason kulttuurihallintoon 80-luvun alussa4, olivathan tuolloin alueilla vasta k\u00e4ynnistym\u00e4ss\u00e4 nykyisen taidehallinnon linjaukset. Maasalon johdolla Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunta kirjasi mm seuraavan keskeisen linjauksen: apurahoja jaetaan taiteen harjoittamiseen ammatillisena toimintana. P\u00e4\u00e4t\u00f6s oli t\u00e4rke\u00e4 ja linjasi taidetoimikunnan apurahapolitiikan n\u00e4ihin p\u00e4iviin saakka. Toisenkin t\u00e4rke\u00e4n ja monimaakuntaisena hallintoalueena pysyneen toimikunnan tukipolitiikan kulmakiven Maasalon toimikunta linjasi5. Toimikunta tukee alueellista kulttuuritoimintaa. Paikallisen kulttuuritoiminnan tukemisen on katsottu kuuluvan paikallisille kulttuurilautakunnille.<\/p>

1) Ilmaisu kuvataiteilija Seppo J.Tannisen; julkaisu Pohjoismainen kuvanveistosymposium kokeellinen ymp\u00e4rist\u00f6 III, Lehtim\u00e4ki, Suomi 1982
2) Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo, selvitt\u00e4j\u00e4 Tarja Gronberg, opetus- ja kulttuuriministeri\u00f6n ty\u00f6ryhm\u00e4muistioita ja
selvityksi\u00e4 2010:6.
3) tuolloin l\u00e4\u00e4ninhallituksissa oli kouluosastot
4) t\u00e4m\u00e4 mahdollisuus ei ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n kokonaan pois suljettu
5) Kokouskutsu 23. 2. 1981; 195\/81<\/p>

Vasta luodun valtion aluetaiden\u00e4yttelyj\u00e4rjestelm\u00e4n kehitt\u00e4mist\u00e4 koskeva kannanotto oli ensimm\u00e4isi\u00e4 Maasalon toimikunnan kannanotoista ja linjasi seuraavaa: valtion kuvataidetoimikunnan tulisi huomioida aluen\u00e4yttelyt taideostoja tehdess\u00e4\u00e4n, t\u00e4m\u00e4 kannustaisi l\u00e4\u00e4nien ammattitaiteilijakuntaa osallistumaan. Aluen\u00e4yttelyyn tulisi voida tarjota my\u00f6s suuria teoksia valokuvien tai selvent\u00e4vien piirrosten perusteella ja n\u00e4yttelyiden jyrytyksen tulisi jatkua tiukkana.<\/p>

Kun selasin ohuita, silkkipaperinomaisia arkistop\u00f6yt\u00e4kirjoja, huomasin, miten m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti Antti Maasalo aloitti puheenjohtajakautenaan yleist\u00e4 taidepolitiikkaa ja erityisesti kuvataidepolitiikkaa koskevat toiminnot, jotka linjasivat Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnan\/Pohjanmaan taidetoimikunnan toimintaa vuosikymmeniksi.<\/p>

Huhtikuussa 1980 jaettuaan ensimm\u00e4iset taiteilija-apurahat ja valtionavustukset Maasalon toimikunta ryhtyi valmistamaan yhdess\u00e4 Pohjalaisen taiteilijaliiton kanssa multivisio-ohjelmaa pohjalaisesta kuvataiteesta, kuvataideseminaaria ja muita kuvataiteen edist\u00e4miskeinoja mm. yhdess\u00e4 Keski-Suomen taidetoimikunnan kanssa. Vastaavasti se k\u00e4ynnisti kirjallisuuden aseman edist\u00e4misen ryhtym\u00e4ll\u00e4 seminaarivalmisteluihin, elokuussa suunnittelemaan kirjoittajien koulutusta yhdess\u00e4 Lapin ja Oulun l\u00e4\u00e4nien kanssa, nimesi vuoden 1981 kirjallisuuden teemavuodeksi ja toimikunnan painopistealueeksi ja vuoden lopulla p\u00e4\u00e4tti laatia kirjallisuuspoliittisen ohjelman ja teki aloitteet suurimmille kaupungeille kirjallisuuslehden perustamisesta.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Pohjoismainen taidekoulu vaasan l\u00e4\u00e4nin - Maasalon johdolla<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Ensimm\u00e4isen toimintavuoden toiseksi viimeisess\u00e4 kokouksessa marraskuun 24. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Vaasan ty\u00f6v\u00e4enopistolla toimikunta k\u00e4sitteli Pohjoismaisen taidekeskuksen n\u00e4yttelysihteeri H\u00f6rlingin esityst\u00e4 kaksivuotisen valmistavan taidekoulutuksen k\u00e4ynnist\u00e4misest\u00e4 16\u201325 -vuo-tiaille nuorille, jotta heill\u00e4 olisi paremmat mahdollisuudet p\u00e4\u00e4st\u00e4 suomalaisiin ja pohjois-maisiin taidekouluihin. Toimikunta p\u00e4\u00e4tti perustaa ty\u00f6ryhm\u00e4n pohjoismaisen taidekoulutuksen saamiseksi Vaasan l\u00e4\u00e4niin ja nimesi sen j\u00e4seniksi Antti Maasalon, Kaarlo Koskimiehen, Eila Pohjosen ja taidetoimikunnan sihteerin Tuula Helasti-S\u00f6derlundin.<\/p>

Ty\u00f6ryhm\u00e4 toi asian ensimm\u00e4isen kerran toimikuntaan syyskuussa 1981. Toimikunta nimesi hetimiten laajemman, opetussuunnitelmaa valmistelevan ty\u00f6ryhm\u00e4n ja kutsui siihen mukaan valtakunnallisten taiteiteilijaliittojen ja opetusministeri\u00f6n edustajat. Opetussuunnitelmaty\u00f6ryhm\u00e4 kutsuttiin koolle lokakuuksi Suomenlinnaan.<\/p>

Valtakunnallinen ty\u00f6ryhm\u00e4 ehdotti Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnalle, ett\u00e4 Svenska \u00d6sterbottens folkh\u00f6gskola-folkakademin juuri aloittamasta taidelinjasta kehitett\u00e4isiin 2-vuotinen pohjoismaisesti suuntautuva taidelinja. Toimikunta ei kuitenkaan halunnut vied\u00e4 asiaa t\u00e4ll\u00e4 tavalla eteenp\u00e4in, vaan se teki esityksen Pohjoismaiselle ministerineuvostolle Pohjoismaisen taidekoulun perustamisesta Vaasan l\u00e4\u00e4niin. Samalla p\u00e4\u00e4tettiin pyyt\u00e4\u00e4 Vaasan,Kokkolan, Sein\u00e4joen, Pietarsaaren ja Uusikaarlepyyn kaupungeilta realistiset ehdotukset tiloista ja kunnan mahdollisuuksista osallistua koulun kustannuksiin7.<\/p>

Kielt\u00e4ytyminen ehdotuksesta kehitt\u00e4\u00e4 vireill\u00e4 olevaa koulutusta jo olemassa olevan instituution puitteissa, oli Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnalta ennen kaikkea linjaus koulutuksen sis\u00e4ll\u00f6n suhteen. Toimikunta halusi vapaata taidekoulua, jota ei sidottaisi kapeasti opetussuunnitelmien kautta tulevaan valtionapuun. Samalla linjaus k\u00e4ynnisti taistelun, jossa kuumeisen ty\u00f6n tuloksena kahden vuoden kuluttua l\u00e4\u00e4niss\u00e4 aloittaisi kaksi ruotsinkielist\u00e4 taidekoulua vieri vieress\u00e4, toinen Uudessa Kaarlepyyss\u00e4 ja toinen Kokkolassa. Molemmat el\u00e4v\u00e4t edelleen ja niiden toiminta on varsin vire\u00e4t\u00e4 taiteilijaresidensseineen.<\/p>

Vuoden 1982 alusta toimikunta palkkasi hankkeeseen suunnittelijan ja nimesi hankkeelle ohjausryhm\u00e4n, johon kuuluivat Suomen taideakatemian koulun, Pohjoismaisen taideliiton, Pohjoismaisen taidekeskuksen, opetusministeri\u00f6n, Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston, \u00c5bo Akademin ja l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnan edustajat. Antti Maasalo otti ohjausryhm\u00e4n puheenjohtajuuden. 1.3.1982 toimikunta nimesi kaupunkien yhteydenottojen pohjalta Kokkolan taidekoulun sijoituspaikaksi. Kokkolalla oli jo kahden vuoden takaa kaunpunginhallituksen juhlap\u00e4\u00e4t\u00f6s taidekoulun toiminnan k\u00e4ynnist\u00e4misest\u00e4 ja yll\u00e4pit\u00e4misest\u00e4 muodossa taikka toisessa8.<\/p>

Taidetoimikunnan p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen liittyi eri\u00e4v\u00e4 mielipide. Toimikunnan j\u00e4sen Tryggve Eriksonin mielest\u00e4 toimikunnan olisi pit\u00e4nyt kunnioittaa Svenska \u00d6sterbottens landskapsf\u00f6rbundetin p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 taidekoulun sijoittamisesta ja toiminnan aloittamisesta syksyn 1983 alussa Uudessakaarlepyyss\u00e4. Pelkona Eriksonin mukaan oli, ett\u00e4 Kokkolaan sijoitettaessa taidekoulusta v\u00e4hitellen tulisi suomenkielinen.<\/p>

Totta oli, ett\u00e4 yksi virike taidekoulun suunnittelun k\u00e4ynnist\u00e4miseen oli nimenomaisesti se, ett\u00e4 ruotsinkielist\u00e4 koulutusta ei Suomessa saanut. Maasalon johtamassa ty\u00f6ss\u00e4, ruotsinkieli-sen koulutuksen k\u00e4ynnist\u00e4misess\u00e4, ensisijainen kriteeri oli taata taidekoulutuksen laatu ja sis\u00e4lt\u00f6, ja kuten yll\u00e4 todettiin se haluttiin pit\u00e4\u00e4 vapaana keskiasteen ammattikoulutusta s\u00e4\u00e4t\u00e4vist\u00e4 opetussuunnitelmista. Ruotsinkieliseksi koulutus oli alun alkaenkin ajateltu. 19.4.1982 toimikunta hyv\u00e4ksyi Kokkolan kaupungin ja Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnan v\u00e4lisen sopimuksen, jolla taidekoulua suunnittelemaan palkattiin Tage Martin H\u00f6rling, sittemmin koulun ensimm\u00e4inen rehtori.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Korvaamattoman puheenjohtajan korvaamaton paavinkuljetusauto<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Aloitin itse ty\u00f6skentelyn virkamiehen\u00e4 keskell\u00e4 kuuminta taidekoulutaistoa. Taidekoulun kehittelyty\u00f6h\u00f6n paneutuessani l\u00f6ysin taidetoimikunnan lehtileikearkistosta Vasabladetin artikkelin, jossa taidetoimikunnan sihteeri Tuula Helasti-S\u00f6derlund ja Svenska \u00d6sterbottens F\u00f6rbundin kulttuurip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Kurt Gullberg olivat sel\u00e4t vastakkain ja aiheena Vaasan l\u00e4\u00e4niin perustettava taidekoulu.<\/p>

Antti hoiti pitk\u00e4lle yksin taidekouluasiat, \u201cvihre\u00e4n\u00e4\u201d olin l\u00e4hinn\u00e4 \u201ckuunteluoppilas\u201c. Otin viran vastaan 1.8.1982 ja Antti oli tuona kes\u00e4n\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4nyt paitsi kuvataidekouluasiaa eteenp\u00e4in, j\u00e4rjest\u00e4nyt Pohjoismaisen kuvataidesymposiumin Lehtim\u00e4ell\u00e4 Valkealammen maastolla ja valmistellut valtion kuvataidetoimikunnan monip\u00e4iv\u00e4isen vierailun Pohjanmaalle.<\/p>

6) 18.9.1981 6\u00a7, 7\u00a7, 8\u00a7
7) toimikunnan p\u00f6yt\u00e4kirja 14. 10. 1981; 4\u00a7
8) Kokkolan kaupunginhallitus 28. 3. 1980<\/p>

Varmasti kertyi taidekoulutuksen suunnittelun ja j\u00e4rjest\u00e4misen aikana \u201csielun takapihalle\u201d kaikenlaista, jota Antti puheenjohtajana ei minullekaan tuonut, vaan kantoi yksin. Uskon, ett\u00e4 h\u00e4nen johdollaan j\u00e4rjestetty Pohjoismainen kuvataidesymposium Lehtim\u00e4ell\u00e4 Valkealammen soramontuilla tuona kes\u00e4n\u00e4 kaikesta huolimatta my\u00f6s purki kertynytt\u00e4 takapihan moskaa. Vaikka h\u00e4nen \u201cosalleen Symposiumin j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n\u00e4 osui kovin paine ja h\u00e4n joutui alati olemaan liikkeess\u00e4 paavinkuljetusautollaan, kuten Hannu Siren Antin autoa nimitti. Antti piti huolen Symposiumin aikataulusta sek\u00e4 hankki tarvittavat materiaalit ja ty\u00f6kalut. Hankalinta on silloin, kun taiteilija ei oikein itsek\u00e4\u00e4n tied\u00e4, millainen olisi se taikakalu, jota h\u00e4n nyt juuri tarvitsisi\u201c, luonnehtii Seppo J. Tanninen my\u00f6t\u00e4el\u00e4en Antti Maasalon johtoroolia.<\/p>

Lehtim\u00e4ell\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 1982 toteutui yksi Antti Maasalon unelmista: pohjoismainen taiteilijaryhm\u00e4 paljon omasta ajastaan edell\u00e4 ollen otti t\u00f6ill\u00e4\u00e4n kantaa asioihin, jotka vasta nyt puhuttavat kansaa laajemmin, ymp\u00e4rist\u00f6n ehdot ihmisen toiminnalle, ihmisen vastuu, luonnon ja ihmisen suhde jne.<\/p>

Elokuun toisella viikolla kes\u00e4ll\u00e4 1982 vieraili taiteilija Eero Hiirosen johtama valtion kuvataidetoimikunta Vaasan l\u00e4\u00e4niss\u00e4. Antti Maasalon is\u00e4nn\u00f6im\u00e4 usean p\u00e4iv\u00e4n vierailu alkoi Vaasasta, Pohjanmaan museosta, jossa kuvataidetoimikunnan j\u00e4senille n\u00e4ytettiin hiljakkoin valmistunut, ja edelleenkin vertaistaan hakeva, multivisio pohjalaisesta kuvataiteesta. Kuvataidetoimikunta tutustui useisiin kohteisiin eri puolilla Vaasan l\u00e4\u00e4ni\u00e4, Pirkanpohjaan, Sein\u00e4joen kohteisiin, Lehtim\u00e4en pohjoismaisen kuvanveistosymposiumin teoksiin.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Maasalojen koti taidekeskuksena<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Viimeinen Antin johtaman toimikunnan syksy oli t\u00e4ynn\u00e4\u00e4n taidekouluasiaa. Vuoden lopulla toimikunta matkasi viel\u00e4 kulttuuriministeri Kaarina Suonion puheille kertomaan taidekouluhankkeesta, valitsi \u00e4\u00e4nestyksen j\u00e4lkeen9 kuvataiteen l\u00e4\u00e4nintaiteilijan vuodeksi 1983 Sein\u00e4joelle.<\/p>

Kolmannen kerran kokoontui Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunta puheenjohtajansa Antti Maasalon kotiin Lehtim\u00e4elle 27.12.1982. Joka vuosi n\u00e4in oli Antin kutsusta tehty. Antti oli vuosittain kutsunut toimikunnan omaan kotiinsa kokoustamaan. T\u00e4m\u00e4 vieraanvaraisuus on osa Antti Maasalon julkista roolia, h\u00e4n on avannut kotinsa julkisille tilaisuuksille, taiden\u00e4yttelyille ja symposiumeille. Tuula Maasalo on aina saanut vieraat tuntemaan olevansa oikeasti tervetulleita. Maasaloiden koti Lehtim\u00e4ell\u00e4 on ollut aikaansa edell\u00e4, luonnonenergialla toimivat ratkaisut olivat siell\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 paljon ennen kuin maailma her\u00e4si puhumaan niiden tarpeesta.<\/p>

Vuoden vaihteessa Antin oli aika sanoa hyv\u00e4stit taidehallinnolle ainakin lain s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4n kolmen vuoden verran. My\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 ei ole saatu mukaan houkutelluksi, eik\u00e4 syyt\u00e4 ole vaikea arvata, h\u00e4n on halunnut keskitty\u00e4 omaan taiteilijan ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4. H\u00e4n paneutui syvemm\u00e4lle omaan taiteeseensa, ei ryhtynyt en\u00e4\u00e4 taidetoimikunnan j\u00e4seneksi, mutta toteutti erilaisia taiteellisia projekteja yhdess\u00e4 taidetoimikunnan kanssa.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Antti Auran k\u00e4rjess\u00e4 ns. pelimannipatsastaistossa<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Ns. Sein\u00e4joen pelimannipatsaskeskustelu julkisuudessa oli pahimpia takapihan moskia, l\u00e4hes mahdottomia kompostoida, joita etel\u00e4-pohjalainen julkisuus on tuottanut. Kovimman ry\u00f6pytyksen, joka etel\u00e4pohjalaiseen tapaan vietiin henkil\u00f6kohtaisuuksiin, sai Antti Maasalo, joka ainoana taiteilijana \u201cpatsastoimikunnassa\u201c yritti per\u00e4\u00e4nkuuluttaa taidehallinnossa yleisesti hyv\u00e4ksyttyj\u00e4 menettelytapoja ja normaalia ammatinharjoittajien kunnioittamista. Pelimannipatsaskirjoittelua k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n toisaalla tarkemmin, otan yhden henkil\u00f6kohtaisen yksityiskohdan.<\/p>

Pidin noina aikoina erityisesti Antti Maasalon Pohjanmaan museossa olevasta teoksesta Sade. Olisin voinut katsella sit\u00e4 loputtomiin. Minulle se ilmaisi ihmisen keveyden ja kauneuden kaipuuta ja ihmisen pyrkimyst\u00e4 vapauteen, pois painovoiman vaikutuksesta \u2013 samaa teemaa huomasin tutkailevani kes\u00e4ll\u00e4 2010 Maasalon Sein\u00e4joelle pystytetyiss\u00e4 veistoksissa. Pelimannipatsaskeskustelun ollessa kuumimmillaan er\u00e4s abstraktin taiteen vastustaja k\u00e4ytti sen yhteydess\u00e4 ilmaisua kaikenmaailman peilin- ja klasinpaloja.<\/p>

Modernin taiteen luonnehtiminen mm. n\u00e4ill\u00e4 termein, k\u00e4rjisti toimikuntaa hankkeessa edustaneen Maasalon, muiden alueen taiteilijoiden ja taidetoimikunnan ja Etel\u00e4-Pohjanmaan liiton v\u00e4lej\u00e4. Maasalon pyyt\u00e4ess\u00e4 elokuussa 1983 vapautusta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n pelimannipatsastoimikunnan j\u00e4senen\u00e4, toimikunta tiedusteli maakuntaliitolta, edustivatko sen kulttuurisihteerin julkisuudessa esitt\u00e4m\u00e4t n\u00e4kemykset liiton n\u00e4kemyst\u00e4. Maakuntaliitto sanoutui irti kulttuurisihteerins\u00e4 n\u00e4kemyksist\u00e4, mutta arvosteli silti taidemaailmassa yleisesti edelleen hyv\u00e4ksytty\u00e4 ja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevaa ns. vertaisarvioinnin periaatetta toteamalla, ettei \u201ckannata sit\u00e4, ett\u00e4 taiteilijat arvostelevat itse itse\u00e4\u00e4n \u201d10. Liitto toivoi taiteilijoiden ottavan keskustelun mainonnan kannalta. Toimikunta ei nimennyt Maasalon tilalle uutta edustajaa, eik\u00e4 kyennyt ottamaan abstrakteja teoksia luonnehtivia \u201cmusiikkiretkuja, pyykkitelineit\u00e4 ja hetekah\u00f6k\u00f6tyksi\u00e4\u201c mainontana. Se antoi julkisuuteen lausuman, jossa lausui julki pettymyksens\u00e4 keskustelun tasosta. Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunta oli astunut kirjailija Hellevi Salmisen aikaan, jossa se voimakkaasti pyrki vaikuttamaan alueen keskusteluilmapiiriin ja lient\u00e4m\u00e4\u00e4n ennakkoluuloja.<\/p>

Maasalon aikana aloitettu m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen ty\u00f6 ammattitaiteen edist\u00e4misen hyv\u00e4ksi sai pelimannipatsaskeskustelun lis\u00e4ksi muitakin tummia v\u00e4rej\u00e4 lakeuksilla. Ite-taiteilija Tyyne Esko valitti oikeuskansleri Kai Korteelle Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnan apurahapolitiikasta ja erityisesti Maasalon roolista siin\u00e4. Taidetoimikunta vastauksessaan oikeuskanslerille 7. 9. 198311 totesi taiteilijaapurahojen jaossa tuolloin ja viel\u00e4kin noudatettavat periaatteet vertaisarvioinnista.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Leikin, luovuuden ja unelmien maailma<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Osmo Valtonen oli j\u00e4tt\u00e4nyt \u201cJ\u00e4ttil\u00e4isen Jalanj\u00e4ljen\u201d Lehtim\u00e4en Valkealammelle 1982. Maasalon nuorten kanssa Lehtim\u00e4ell\u00e4 toteuttama \u201cJ\u00e4ttil\u00e4isen Jalanj\u00e4lki\u201d 1986 antoi l\u00e4ht\u00f6sys\u00e4yksen Vaasa Festivalin ja taidetoimikunnan toteuttamille \u201cKeijukaisen Jalanj\u00e4ljelle\u201d kes\u00e4ll\u00e4 1988 ja Pessin Jalanj\u00e4ljelle\u201d 1989. Molempia johti Antti Maasalo yhdess\u00e4 ymp\u00e4rilleen kokoaman taiteilijaryhm\u00e4n kanssa.<\/p>

9) Toimikunnan kokousp\u00f6yt\u00e4kirja 8. 12. 1982 \u00a7
10) Sanomalehti Pohjalainen 14. 10. 1983
11) P\u00f6yt\u00e4kirja 13. 9. 1983; 21 \u00a7Liite 3<\/p>

\u201cMe olimme luoneet illuusiomaailman, joissa ainoat ongelmat liittyiv\u00e4t luovaan ty\u00f6h\u00f6n, maailmaan, jossa ei ollut n\u00e4lk\u00e4\u00e4, ei sotia, ei ep\u00e4toivoa.\u201d J\u00e4lleen lainaan Seppo J. Tannista, kun h\u00e4n kirjoittaa kuvataidesymposiumista. T\u00e4m\u00e4 syv\u00e4 toivo, kaikkien ihmisten unelma, luonnehti my\u00f6s toimikunnan ja Maasalon yhdess\u00e4 toteuttamia lasten taideleirej\u00e4 vuosina 1988, 1989 ja 1994-1995.<\/p>

Viikon mittaisen leirin aikana vaasalaislapset loivat kes\u00e4ll\u00e4 1988 Antti Maasalon johtaman taiteilijaryhm\u00e4n ohjaamana j\u00e4tt\u00f6maa-alueesta lasten leikki- ja seikkailupaikan, ehostivat restaurointia odottavan lastenkirjastorakennuksen tyylikk\u00e4\u00e4sti kauniilla maalauksilla ja saivat arvokkaan kokemuksen ty\u00f6skentelyst\u00e4 ammattitaiteilijoiden kanssa muokaten omaa l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n. \u201cAntti Maasalo kulki kaikkien joukossa hiukan et\u00e4isen\u00e4 ja myh\u00e4ilev\u00e4n\u00e4. V\u00e4lipalat olivat hyvi\u00e4 ja tunnelma ihana. Muistan, kuinka H. H. maalasi lastenkirjaston sein\u00e4\u00e4n hyvin kauniin vesiputouksen ja joku meni maalaamaan sen p\u00e4\u00e4lle, sen ainoan kerran lapsuudessani olen n\u00e4hnyt H:n itkev\u00e4n\u201c 12. Taustalla myh\u00e4illyt Antti organisoi tietenkin niin, ett\u00e4 vesiputous ilmaantui sein\u00e4\u00e4n uudelleen pysyen siell\u00e4, kunnes sitten kiinteist\u00f6 kokonaan kunnostettiin ja lastenkirjasto siirtyi nykyisiin tiloihin.<\/p>

Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunta, nyt Roger Wingrenin johdolla, pyysi Vaasan kaupungilta, ett\u00e4 satumaailma, jonka lapset linnoineen, liikennemerkkeineen ja keijuineen olivat luoneet, voisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 rakennusliike Hakorannan purkutontille, jolle kaupunki oli kaavoittanut parkkipaikan. \u201cTaidetoimikunta korostaa kuitenkin, ett\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 tapahtumassa oli se prosessi, jonka muodosti se, ett\u00e4 useat vaasalaiset perheet ja perheiden lapset kokivat omakohtaisesti mahdolliseksi vaikuttaa omaan l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4.13\u201d<\/p>

Pessin Jalanj\u00e4ljen Maasalo toteutti ty\u00f6skennellen projektiluontoisesti taidetoimikunnan ty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4 vuonna 1989. H\u00e4n oli juuri j\u00e4\u00e4nyt vapaaksi taiteilijaksi ja toimikunta kutsui h\u00e4net toteuttamaan kuvataideprojekteja. Lasten ymp\u00e4rist\u00f6taidetapahtuman, Pessin Jalanj\u00e4ljen lis\u00e4ksi h\u00e4n valmisti videon Milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi ja kierr\u00e4tti sit\u00e4 kouluissa \u2013 videotaiteen keinoin h\u00e4n loi illuusion siit\u00e4, milt\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6 voisi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, jos taiteilijoiden ammattitaitoa k\u00e4ytett\u00e4isiin nykyist\u00e4 enemm\u00e4n hyv\u00e4ksi. Antti oli mukana my\u00f6s, kun taidetoimikunta ty\u00f6skenteli vuosina 1988-90 saadakseen Alaj\u00e4rvelle suomenkielisen taidekoulun14. Suunnitelmat olivat valmiit ja odottivat opetusministeri\u00f6n hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4, kun yll\u00e4tt\u00e4en huomasimmekin samojen suunnitelmien esiintyv\u00e4n toisaalla vastaperustetun koulun opetusohjelmassa. Aivovienti\u00e4 Pohjanmaalta!!<\/p>

1994 Antti Maasalo ty\u00f6skenteli j\u00e4lleen yhteisty\u00f6ss\u00e4 Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnan kanssa, nyt Pohjoismaisessa projektissa El\u00e4v\u00e4 Pohjola, ett levande Norden. Vaasan l\u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4si ainoana Suomen alueena mukaan Pohjoismaiden neuvoston hankkeeseen. Muut alueet olivat Eyjafjordur Islannista, Viborg Amt Tanskassa, Nord-Trondelag Norjasta, V\u00e4rmlands l\u00e4n Ruotsista, Gr\u00f6nlanti, F\u00e4r\u00f6\u00e4rna, land ja etel\u00e4iset saamelaisalueet Ruotsissa ja Norjassa. Nyt syntyi lasten ja nuorten katu Alaj\u00e4rvelle ja Alavudelle \u201cmaa- ja ymp\u00e4rist\u00f6taidetapahtuma, jossa l\u00e4ht\u00f6kohtana oli alueen luonto ja siit\u00e4 viri\u00e4v\u00e4 luova ajattelu ja ihmisen ja luonnon v\u00e4linen yhteys\u201d.<\/p>

Vuonna 2006 avasin toimikunnan puolesta kansainv\u00e4list\u00e4 valosymposiumin Lehtim\u00e4ell\u00e4. J\u00e4lleen kerran Maasaloiden koti toimi n\u00e4yttelypaikkana, ravintolana, keskustelufoorumina, illanviettopaikkana jne. Itse kuljetin mukanani kahta residenssitaiteilijaa Nelimarkka-museolta, jotka olivat onnellisia p\u00e4\u00e4stess\u00e4\u00e4n keskell\u00e4 \u201cmelkein ei mit\u00e4\u00e4n\u201d tapaamaan taiteilijoita useasta maasta ja osallistumaan tasokkaaseen taidetapahtumaan. Valotaidetapahtumassa taiteiteilijat loivat taas teoksia valoa, tuulta, ilmansuuntia, maan elementtej\u00e4 ty\u00f6st\u00e4en.<\/p>

Antti Maasalolla oli puheenjohtajakautenaan ajatus, ett\u00e4 taidetoimikunta vuosittain j\u00e4rjest\u00e4isi alueen kunnille seminaarin, jossa tapaisi ei vain virkamiehi\u00e4, vaan my\u00f6s ja ennen kaikkea luottamusmiehi\u00e4, niit\u00e4 jotka p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t kulttuurista kunnissa. Maasalon puheenjohtajakautena n\u00e4in tapahtui. T\u00e4m\u00e4 perint\u00f6 unohtui, johtuen osin taidehallinnon resursseista ja suuntautuneisuudesta yleens\u00e4 ja sai jatkoa vasta 2000-luvulla, jolloin toimikunta alkoi etsi\u00e4 sopivaa muotoa s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliselle kokoontumiselle. Mukaan \u201ckuvioon\u201c olivat tulleet maakuntaliitot kuntien kulttuuritoimintaa kokoavana ja vuoden 2010 alusta uudet ty\u00f6voima-, ymp\u00e4rist\u00f6- ja elinkeinokeskukset. Vuonna 1988 toimikunta kuitenkin l\u00e4hetti kuntien kulttuurilautakunnille kirjeen, jossa se painotti kunnallisen kulttuuritoimen merkityst\u00e4 ja totesi siteeraten L.Ron Hubbartin ajatusta:\u201cKulttuuri on vain niin suurta kuin ovat kulttuuriin sis\u00e4ltyv\u00e4t unelmat ja taiteilijat ovat niit\u00e4, jotka muotoilevat unelmat.15\u201c<\/p>

Kiitos Antti unelmista.<\/p>

Vaasassa 1. 11. 2010<\/p>

RAIJA NUMMIJ\u00c4RVI<\/em>
Pohjanmaan taidetoimikunnan p\u00e4\u00e4sihteeri<\/em>
Generalsecretary of Ostrobotnia Art Council<\/em><\/p>

12) 8-vuotiaan Sanna -leiril\u00e4isen muisto.<\/em>
13) Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnan kirje 26. 8. 1988<\/em>
14) asia oli Antti Maasalon toimintasuunnitelmassa l\u00e4\u00e4nintaiteilijana vuodelle 1989.<\/em>
15) Vaasan l\u00e4\u00e4nin taidetoimikunnan kokous 26. 8. 1988, 4\u00a7; kirje toimialueen kunnille.<\/em><\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Referenssi - Kerava<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Toimiessani Keravan kaupunginpuutarhurina vuosina 1980\u20132008 kuului vastuulleni muun muassa julkisen kaupunkitilan suunnittelu, rakentaminen ja hoito. Keravalaisen kaupunkikuvan luomiseen on kuulunut olennaisena osana taide.<\/p>

Kuvanveist\u00e4j\u00e4 Antti Maasalon teoksiin tutustuin 1980-luvun alussa. H\u00e4nen tekem\u00e4ns\u00e4 leikkiveistokset toivat sen aikaisiin leikkiv\u00e4linemallistoihin kaivatun veistoksellisen ulottuvuuden. Erityisesti Maasalon leikkiveistokset saivat hyv\u00e4n vastaanoton Suomen ensimm\u00e4isell\u00e4 k\u00e4velykadulla Keravan keskustassa. Yhteisty\u00f6 on jatkunut siit\u00e4 l\u00e4htien ja nykyisin Keravan kaupunkikuvassa n\u00e4kyy yli kymmenen erilaista Antti Maasalon taideteosta.<\/p>

Alussa teosten materiaalina k\u00e4ytettiin p\u00e4\u00e4osin puuta, mutta nykyisin materiaalina on ter\u00e4s. Teoksiin liittyy usein valaistus. K\u00e4velykadun aukioilla ja leikkipaikoilla on useita Maasalon teoksia; jotkut niist\u00e4 ottavat liikkeen tuulesta, joissakin on mukana vesi el\u00e4v\u00e4n\u00e4 elementtin\u00e4. Viimeisin iso ty\u00f6 on Keskuspuiston isoon vesialtaaseen liittyv\u00e4 \u2018Oodi vedelle\u2019 teos, jossa Vedenhaltija-, Vesiholvija Vesikeijut -veistoksiin liittyy suihkuava vesi, valaistus ja Otto Romanowskin musiikki rytmisen\u00e4 kokonaisuutena. (Puisto sai vuonna 2007 Vuoden ymp\u00e4rist\u00f6rakennekilpailussa kunniamaininnan.)<\/p>

Ty\u00f6skentely Antti Maasalon kanssa on sujunut erinomaisesti. H\u00e4n on ollut vahvasti mukana luonnosteluvaiheesta aina pystytykseen \u2013 jopa kunnossapitoon saakka \u2013 varmistamassa hyv\u00e4n lopputuloksen syntymist\u00e4 muiden ammattilaisten kanssa. Lopuksi haluan korostaa taiteen ja taiteilijan mukanaolon merkityst\u00e4 jo suunnitteluvaiheessa kaupunkikuvallisesti korkeatasoisen ymp\u00e4rist\u00f6n luomisessa.<\/p>

J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4ss\u00e4 27.5.2010<\/em><\/p>

RAUNO H\u00c4NNINEN<\/em>
Puutarhaneuvos<\/em><\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Antti Maasalo Valon ja kineettisen liikkeen veist\u00e4j\u00e4 Antti Maasalon taiteilijanura on kulkenut l\u00e4pi suomalaisen taide-el\u00e4m\u00e4n vaihteluiden 1970-luvulta alkaen; on rikottu taiteiden v\u00e4lisi\u00e4 rajoja,j\u00e4rjestetty taidetapahtumia ja ty\u00f6stetty kokonaisilmaisullisia taide-esityksi\u00e4 Maasalon veistosten keskell\u00e4 musiikin ja valojen tahtiin. Maasalo on vienyt taidetta ihmisten keskelle rautatieasemalle, jossa viikonlopun n\u00e4yttely oli auki yli y\u00f6n. Maasalon luontainen osallistumisaktiivisuus n\u00e4kyi my\u00f6s 1980-luvulla […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-52","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/maasalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/52","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/maasalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/maasalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/maasalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/maasalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=52"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/maasalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/52\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":73,"href":"https:\/\/maasalo.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/52\/revisions\/73"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/maasalo.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=52"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}